maanantai 3. elokuuta 2015

Polvilämppärit



Polvilämppäreistä puhuttaessa sekoittuu usein lauseeseen käsite "polvituki", mitä ne eivät varsinaisesti ole. Etenkään 5mm lämppäreistä ei koidu suurta ulkopuolista tukea, eivätkä ne toimi minkään elastisen energian varastoijina ja "apujousina", kuten esimerkiksi tiukat voimanostositeet.

Lämppäreiden teho perustuu lämmön ja kompression tuomaan parempaan lihaskontrollin tunteeseen, sekä joissain liikkeissä (kuten askelkyykyissä) mekaanisen suojan tuomaan mukavuuteen. Lämppäreitä ja niiden etuja suuntaan sekä toiseen todistelevaa akateemistakin tutkimuskirjallisuutta on myös saatavilla, niistä ei sen enempää. Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että on käytettävä niitä varusteita mitkä ovat mukavia ja parantavat suoritusta. Tällä listalla lämppärit ovat itselläni korkealla.

TGear on matkan varrella käynyt läpi ja testannut useita (kymmeniä) erilaisia neopreenisia, sekä kudottuja polvilämppäreitä. Niitä leimaa usein saumojen heikko kestävyys. Neopreenilaaduista riippuen materiaali menettää nopeasti elastisuutensa ja sitä kautta rasituskestävyys nimenomaan ommellun sauman kohdalla heikkenee. Myös saumassa käytetyn langan laatu / pehmeys, sekä sauman leveys ja tikkaustapa vaikuttaa merkittävästi sauman kestävyyteen. Kudotut lämppärit kestävät kyllä hyvin, mutta ne ovat lähinnä suoria "tuubeja" ilman anatomista muotoilua ja alkavat helposti ahdistaa polvitaipeen puolelle pakkautuessa. Myöskään niiden mekaaninen suojaus/pehmeys ei ole paras mahdollinen.

Neopreenien paksuudesta mainittakoon, että 5mm lämppäri toimii parhaiten "yleislämppärinä" ja ne päällä onnistuu myös juoksua sisältävät harjoitteet. 5mm saattavat etenkin kuivina hieman "rullailla/valua", joka vähentyy hiostuessa/nihkeällä iholla. Tätä ilmiötä voi vähentää kastelemalla reiden alaosaa tai lämppäriä aavistuksen ennen treeniä. 7mm lämppäri pysyy todella hyvin ylhäällä, mutta se voi tuntua useista hiukan liian jämäkältä juoksukäytössä. Olympianostoissa, sekä kyykyissä se on taas parhaimmillaan.

Näiden tosiasioiden vallitessa TGear päätyi useiden testaamiensa lämppäreiden myötä FullForce-polvilämmittimiin, joissa yhdistyvät elastinen neopreenisekoitemateriaali, pehmeällä langalla ommellut riittävän leveät saumat, anatominen muotoilu, korkealaatuinen viimeistely sekä tietenkin komiat värit! Näitä lämppäreitä on myös saatavilla "yleispaksuisina" 5 millisinä, sekä jämäkämpinä 7 millisinä. Kokoja löytyy XS: stä XXL: n (polven ympärysmitta lumpion kohdalta mitattuna 31-46cm). Koon valinnasta voi todeta poliittisesti, että "pienin mikä on mukavasti mahdollista, mutta ei liian pientä:D". Yleisohjeena mitta taulukosta luettaessa voi todeta, että mikäli olet rajalla, ota pienempi. Muutoin FullForce: n taulukko pitää melko hyvin paikkansa.

Huonoksi mainittava seikka FullForce: n lämppäreissä ei suinkaan ole erittäin kilpailukykyinen hinta. 39,90€/pari 5 millisinä ja 42,90€ 7 millisinä. Tsekkaa omasi osoitteesta: http://tgear.fi/34-polvilampparit



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Pallo paikan mukaan

Omatoiminen lihashuolto on ilokseni nostanut viimevuosina päätään. Siinä missä aikaisemmin kellahdettiin passiivisena hierojan pöydälle ja lihashuolto ymmärrettiin pelkästään venyttelynä, nykypäivänä ihmiset osaavat käyttää erilaisia apuvälineitä omatoimiseen lihaksien ulkoiseen manipulointiin. Englanninkielisessä termistössä tätä kutsutaan SMR: ksi, eli "Self Myofascial Release"

Erilaiset pallot ovat tähän käyttöön erittäin loistavia. Kokoja ja kovuuksia löytyy erilaisia eri tarkoituksiin. Kuinka ne eroavat toisistaan, siitä seuraavassa.

Joka taloudesta yleisimmin löytyvien tennis-, pesä-, ja jääpallojen rinnalle on noussut umpikuminen lacrossepallo. Tämä pallo on halkaisijaltaan reilut 60mm ja on parhaimmillaan hiukan kovempien kudoksien ja pienempien lihasten, kuten olkapäiden ja lapojen mobilisointiin. Esimerkkejä lacrossepallon käytöstä lihashuollossa löytää hyvin vaikkapa Youtubesta


Lacrossepallon ongelma tiettyjen kudosten ja kehonosien osalta on sen pienuus. Esimerkiksi suuret pakaralihakset, sekä kainalot kaipaavat hiukan suurempaa hierontapinta-alaa. Siinä missä lacrossepallo vain uppoaa näihin kudoksiin, suuremmat hieronapallot tekevät tehtävänsä. Esimerkiksi Pro-Tec:n viiden tuuman halkaisijalla (12,5cm) oleva Orb on loistava apuväline näiden paikkojen mobilisointiin. Myös Orb: n käytöstä löytyy kattava valmistajan video-ohjeistus.



Pitkät selkälihakset ovat mobilisoinnin kannalta hiukan hankalassa paikassa. Niihin pääsee lacrossepallolla käsiksi, mutta vain toiseen puoleen kerrallaan. Mm. tätä tarkoitusta varten on olemassa erilaisia "tuplapalloja", kuten PeanutRoller. Tämä, halkaisijaltaan reilut 60mm oleva tuplapallo on myös loistava apuväline esimerkiksi rintarangassa olevien lukkojen avaamiseen.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Painonnostovyö - miksi, miten, millainen?

Miksi nostovyö ja miten?


Nostovöistä puhuttaessa kohtaa usein vastakkainasettelua keskivartalon lihasten kehittymisen vs. suurempien painojen nostamisen suhteen. On erittäin perusteltua, että vyötä eikä muitakaan varusteita käytetä paikkaamaan tukilihasten heikkoutta. Kuitenkin myös vyön käyttö oikein ja oikeissa tilanteissa on sekin erittäin perusteltua.

Vyö itsessään voidaan luokitella varusteena samaan kategoriaan, kun vaikkapa mangnesium tai nostokengät - toisin kuin vaikkapa eräät voimanostovarusteet, se ei auta varastoimaan itseensä/elastiseen materiaaliin energiaa, joka auttaisi keinotekoisesti nostamaan suurempia romuja. Pikemminkin kyse on oikein käytettynä oman kehon ja lihaksiston potentiaalin maksimoimisesta ns. "isoissa nostoissa".

Kuinka sitten käyttää vyötä oikein? Kyse ei ole suinkaan siitä, että hirttää nahka- tai kangaskaistaleen mahdollisimman tiukalle vyötärön ympärille tuomaan tukea. Vyötä tulee käyttää aktiivisesti ottamalla ennen suoritusta kunnon "happi" ja puristamalla vatsalihaksilla tuki selkärangalle vyötä vasten. Vyöhön ei pidä addiktoitua pienissä nostoissa, mutta sen käyttöä on silti kuitenkin myös syytä harjoitella ennen sitä maksimiykköstä.

Millainen vyö?


Nostovöiden ominaisuuksissa löytyy paljon muuttujia. On olemassa nahkaisia vöitä, sekä synteettisistä materiaaleista valmistettuja (nylon, neopreeni). Paksuus ja leveys vaihtelevat sekä vöiden välillä, että yksittäisessä vyössä. On olemassa voimanostovöitä, sekä kevyempiä versioita. Mikä sitten olisi paras?

Toiminnallisessa urheilussa vyötä tarvitaan pääasiallisesti maastavedossa, sekä rinnallevedossa & työnnössä. Maastaveto on perinteinen voimanostoliike ja siihen soveltuu myös luonnollisesti parhaiten voimanostovarusteet. Kuitenkin toisinaan näitä liikkeitä kuuluu myös osana WOD: n, joten vyötä voi joutua kuljettamaan/pitämään yllä myös muissa lajisuorituksissa löysättynä tai irroitettuna. Näissä tilanteissa olisi suotavaa, että vyö ei ole rakenteeltaan liian jäykkä tai liian painava ja se olisi nopeasti säädettävissä ja kiinnitettävissä. Tätä voimanostovyöt eivät yleensä ole.

Periaatteessa samat rajoitteet koskevat myös vaikkapa rinnallevetoa sillä erotuksella, että rinnallevedossa tanko pitää tuoda lähellä vartaloa lantion ja vyötärön ohitse, jolloinka vyö/solki ei voi olla liian paksu. 

Nahkavyöt säädetään pääsääntöisesti mekaanisella soljella. Hyvää tässä on erittäin varma pito ja kestävyys, huonoa taas säädön portaattomuus, sekä joissain ratkaisuissa myös soljen paksuus. Tarravyön etuna on portaaton säätö ja vyön ohuus. Toimivuuden edellytyksenä on, että tarraosio on oikein mitoitettu, jotta se pitää varmasti kovissakin paikoissa ja satojen käyttökertojenkin jälkeen.

Kilpailutilanteissa vyön ominaisuuksia säätelee myös eri liittojen säännöt, esimerkiksi IWF: n varustesäännöissä: http://www.iwf.net/doc/technical.pdf  rajoitetaan, ettei vyö saa ylittää mistään kohtaa 120mm. Näitä sääntöjä ei käsittääkseni esimerkiksi toiminnallisen urheilun kilpailuissa ole kovinkaan tarkasti, tai ainakaan yhdenmukaisesti vielä asetettu. Joka tapauksessa 120mm on useimmiten ja useimmille vartaloille vähintäänkin riittävä leveys, etenkin tasalevyisenä. Vakiintuneimpana mittana pidetään vyölle 4" leveyttä.

Se pitääkö vyön olla tasalevyinen koko matkaltaan, vai kavennettu esimerkiksi lonkkien kohdilta, riippuu pitkälti yksilöllisistä ominaisuuksista. Koska tuki selkärangalle haetaan puristamalla vatsalihaksilla vyötä vasten, on luonnollista että sitä parempi tuki saadaan mitä leveämpää pintaa vasten vatsalihaksilla pääsee puristamaan. Kuitenkin alaraajojen pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti myös kyykkyasennossa ilman epämukavaa painamista. Pääsääntöisesti aikuinen ihminen pystyy 4" tasalevyisellä vyöllä suorittamaan kaikki vyötä vaativat liikkeet esteittä.

TGear-painonnostovyö




TGear-painonnostovyö on suunniteltu toiminnallisen liikunnan tarpeita silmällä pitäen. Vyö on tukeva, olematta kuitenkaan liian jäykkä ja kova. Materiaali on tasalevyistä, kaksinkertaista nylon-kudosta, joiden väliin on ommeltu tukikangas. Tarra on leveydeltään 75mm, mikä on 1/3 normaalia 2" tarraa leveämpi. Tarran pituus on mitoitettu myöskin siten, että se on oikein mitoitetussa vyössä koko pituudeltaan kiinni (25cm, paitsi S-koossa 20cm). Vyön mitoitus on suunniteltu niin, että molempien liepeiden pitäisi yltää yhteen ja eri kokojen välillä on 10cm "säätöväli". Vyö mitataan mittaamalla tiukka ympärys vyön pitokohdasta (housujen vyötärö ei siis käy viitteenä). Mikäli ollaan juuri kynnyskohdassa, kannattaa valita pienempi koko riittävän tiukkuuden takaamiseksi. Kokohaarukat menevät seuraavasti: S: 62-72cm, M: 72-82cm, L: 82-92cm, XL: 92-102cm. 

TGear-painonnostovyön löydät itsellesi TÄÄLTÄ



torstai 30. lokakuuta 2014

Tarinaa hieromasauvasta...eiku:)




On muuten pirun hankala artikkeli otsikoida verkkokauppaan! Hakukoneet nimittäin napsivat tuloksensa pitkälti tuotenimikkeistä ja suora käännös englannin kielisestä termistä massage stick saattanee tuottaa toiveikkaille klikkaajille pettymyksen!:)

Mutta asiaan. Ihminen rutinoituu monessa asiassa. Reidet on mobattu aina foam rollerilla, piste... Kunnes tuli suuremmat mobility-pallot, kuten Orb.

Olen tiedostanut rullahierontakeppien olemassaolon, mutta tarkempi tutustuminen niihin oli jäänyt paitsioon. Reilu kuukausi sitten kokeilin sellaista etureisiini ja ensimmäinen fiilis oli: "Perhana, tämähän on jopa pätevämpi, mitä foam roller". Kepillä on nimittäin helpompi säädellä tarvittavaa volyymiä ja sillä pääsee hyvin käsiksi esim. sisäreisiin, sekä pohkeisiin. Lisäksi vaikkapa koti- tai matkakäyttöä ajatellen se vaatii huomattavasti vähemmän säilytystilaa.

Kokeilemani versio oli kovista muovirullista muodostuva keppi, jossa heikkona puolena oli tuon kovuuden lisäksi rullien liukkaus. Halusin siis jotain inasen pehmeämpää, sekä luistamatonta materiaalia olevan version. Pätevimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat amerikkalaiset Pro-Tec, sekä Tiger Tail, joissa rullat ovat molemmissa vaahtomuovia.

"Voiko sillä nyt olla niin suurta merkitystä, täähän on vain pelkkä kaulin" - noup! Nimittäin mitä enemmän asiaa pohdin ja testasin, sitä enemmän aivan pieniä ratkaisevia tekijöitä nousi esille, miksi valitsin valikoimiin juuri Pro-Tec: n muscle massager: n.

Kropasta ja lihaksista löytyy usein paikkoja, mihin pitäisi päästä aavistuksen "syvemmälle". Pro-Tec: n hierontaosa muodostuu useammasta erillisestä osiosta, joiden kulmilla saa tarvittaessa parannettua paikallista painetta. Suurimmalle osalle on tuttua myös trigger-pisteiden manipulointi esimerkiksi lacrosse-pallolla. Pro-Tec muscle massager: n päät ovat varta vasten muotoiltu tätä tarkoitusta varten pyöreiksi ja sillä voit kätevästi seinään nojaten, tai käsin painaen manipuloida eri lihasten kiinnityspisteitä.

Mukana seuraa myös monipuolinen, 20 hieronta ja manipulaatiotekniikkaa sisältävä käyttöopas, jonka lisäksi vain mielikuvitus on rajana! Kepistä on valikoimissa kaksi eri versiota: 25€ maksava "matkaversio", sekä 27€ maksava, reilu kymmenen senttiä pidempi versio. Muuta mobbailurutiinejasi ja kokeile. Olen varma, että valaistut!:)



maanantai 13. lokakuuta 2014

Ninja Speed Rope - kadun nopein naru?


Naruista puhuttaessa tärkein totuus on, että tekijät hyppäävät triploja vaikka pyykkinarulla...Harjoitus on edelleen oleellisimmassa asemassa tuplien ja triplojen hanskaamisessa. Silti välineelläkin on merkitystä. TGear: n valikoimasta löytyy Momentum-Gearin narujen lisäksi tulikuuma brittiläinen naru-uutuus Ninja Speed Rope, joka ei ole sekään päätynyt valikoimaan sattumalta. Seuraavassa kuvaan niitä tekijöitä, joiden kautta ja vuoksi päädyin juuri tuohon naruun.

1. Kaapelin kiinnitystapa

Tarkasteltaessa hyppynarun kaapeleiden kiinnitystapoja, voidaan niissä havaita mielestäni kolme oleellista seikkaa, mitkä vaikuttaa narun ominaisuuksiin ja kaapelin käyttäytymiseen kahvojen jatkona. Muuttujina on kaapelin kiinnityssuunta (kohtisuorassa, vai kahvan suuntaisesti), sekä se, onko kaapeli kiinteästi kiinnitettynä kahvaosaan, vai liikkuuko se siinä olevassa silmukassa vapaasti. 

Melkeinpä yleisimpänä kiinnitystavoista voidaan pitää kohtisuoraa silmukkakiinnitystä. Tästä on olemassa erilaisia variantteja. Joissakin versioissa kaapelin kiinnitysbanjossa on vielä erillinen säätökuula, jonka reijän läpi kaapeli on johdettu. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että kaapeli juoksee vapaana kiinnitysosan reijän läpi.




Muutamat valmistajat ovat perineet aikaisemmin ainakin freestyle-naruissa käytetyn kiinnitystavan, jossa kaapeli on kiinnitettynä kahvan suuntaisesti.




Kolmatta kiinnitystapaa nimitän "kiinteäksi kohtisuoraksi" kiinnitystavaksi. Kaapeli lähtee kahvaan nähden kohtisuorasti ja se on kiinteästi kiinnitettynä kahvaan.



Yksiselitteisesti parasta kiinnitystapaa ei ole, mutta mieltymyksiä toki on. Alla olevassa kuvassa on tikku-ukkopiirustuksen keinoin havainnollistettu karkeasti eri kiinnitystapoja ja niiden piirteitä.  Tuntumaltaan kiinteä kohtisuora ja silmukkakiinnitteinen ovat melko lähellä toisiaan, niin kauan kun käsien liike on yhtenäinen ja vaijerissa kestää tasainen jännitys. Silmukkakiinnitteisen riskinä on, mikäli tekniikkavirheen tai väsymisen myötä kahvan liike ei kestä tasaisena ja kaapeli pääsee pyörityksen aikana liikkumaan silmukassa (A, oikea puoli). Joku voi naurahtaa, ettei noin koskaan käy. Liekö syy allekirjoittaneen puutteellisessa tekniikassa, mutta olen tällaisenkin ilmiön aikaiseksi saanut:) Kahvan suuntainen naru (B) tekee kahvan jatkeena tietyllä tapaa ylimääräiset mutkat ja vaijerin paino pakottaa kahvan pään ehkä hiukan suurempaan liikkeeseen. Tämäkin on enemmän tai vähemmän tottumuskysymys. Kolmas kuva (C) esittää kiinteätä kohtisuoraa kiinnitystapaa, mitä molemmat TGear: n narut edustavat. Hyviä puolia tässä mielestäni on, että kiinteästi kiinnitetyn kaapelin pituus pysyy käden liikkeestä riippumatta samana ja kohtisuorasti kiinnitety kaapeli ei aiheuta mitään vääntöä kahvaan pyöritettäessä. Joku voisi sanoa, että "ei tällä ole mitään merkitystä, kun ei osaa hypätä". Toisaalta taas juuri aloittelijan on yleensä hankala pitää kaapeli tasaisesti jännitettynä, johon ongelmaan väittäisin juuri tuon kiinteän kiinnityksen auttavan.


2. Vaijerin paksuus ja koostumus => paino

Tuplien maailmanennätys per minuutti taitaa tällä hetkellä olla luokkaa 169 toistoa / minuutti. 





Jossain tuossakin videossa on maininta "bare cable", mikä tarkoittaa pinnoittamatonta kaapelia, joka on kaapelityypeistä nopein. Tässä ei ole sen kummempaa salaisuutta takana, kun ilman vastus. Mitä ohuempi kaapeli, sitä pienempi ilmanvastus ja pinnoittamaton kaapeli on juuri tuon pinnoituksen verran ohuempi. Toisaalta taas liian ohuessa kaapelissa ei riitä massa hyvään "kaapelituntumaan". Yleisimmin "speedrope": ssa käytetään pinnoitettua kaapelia, joiden paksuus vaihtelee 2-3mm välillä. Mitä paksumpi kaapeli on, sitä parempi "kaapelituntuma" (tunne missä naru menee) hyppääjälle tulee. Toisaalta taas paksummalla kaapelilla on suurempi ilmanvastus => se on hitaampi. Ninja Speed Ropessa miellyin siihen, että vaijerin kiinnitystapa sallii usean eripaksuisen kaapelin käytön ja joustavan vaihdon. Tällä hetkellä tarjolla on 2,3 mm pinnoitettu kaapeli, joka sopii useimmille hyppääjille. Lisänä valikoimasta löytyy 1,5mm pinnoittamaton RST-kaapeli. Tämän kaapelin kanssa varustettuna Ninja Speed Rope: sta tulee entistäkin nopeampi!

3. Kahvojen laakerointi & paino

Vaikka kahvojen painovarianssi on grammoissa pientä, alkaa se silti toistojen jälkeen tuntua käsivarsissa kymmenkertaisesti. Kevyemmät kahvat säästävät siis käsivarsia pidemmissä sarjoissa ja edesauttavat taloudellista hyppäämistä. Myös se, onko vaijerikiinnityksessä käytetty erillistä kuula/rullalaakeria, vai liukulaakerointia, vaikuttaa oleellisesti vaijerin pyörimisherkkyyteen. Ninja Speed Rope: n kahvojen paino on vain 22gr/kappale, mikä on kevyin, mihin olen törmännyt. Siitä huolimatta kahvoista löytyy ABEC-luokitellut kuulalaakerit.

Lopuksi kerron vanhan vitsin kadusta, jolla asui kolme leipuria. Ensimmäinen mainosti Euroopan parhaita pullia, toinen maailman parhaita pullia. Kolmas oli vaatimaton ja mainosti: "kadun parhaita pullia". TGear ei kerskaile, mutta on vakuuttunut, että oikeissa käsissä Ninja Speed Rope: lla voidaan haastaa ainakin kadun ennätys!:)

Ninja Speed Ropen voit ostaa itsellesi hintaan 42€ TÄÄLTÄ. 19.10 asti saat mukaan veloituksetta myös pinnoittamattoman kaapelin (arvo 5€)! Hintaan sisältyy säilytyspussi, sekä kuusiokoloavain kaapelin säätöön.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Take care of your weapons - hanskalla vai ilman?

Kämmenien repeämät ovat tuttuja jokaiselle toiminnallisen liikunnan harrastajalle. Painonnostotanko, leuanvetotanko, sekä kahvakuulat hiertävät kämmennahkaa ja elimistö pyrkii suojaamaan paikkoja muodostamalla paksumpaa nahkaa. Lopputuloksena kovettuma repeää usein irti, aiheuttaen kivuliaita "fläpäreitä", kuten kiipeilijät niitä kutsuvat. Sen lisäksi, että repeämä aiheuttaa ongelmia välittömässä suorituskyvyssä, se on myös hygieniariski. Paranteluunkin menee vielä yleensä useampia päiviä. On siis vähintään perusteltua yrittää pitää tärkeimmät aseet, kädet, kunnossa!



1. Nahka kunnossa?

Ongelmaa voi lähestyä parilta suunnalta. Kuten aikaisemmin mainittiin, repeämä harvoin muodostuu terveeseen, kimmoisaan ja ohueen ihokohtaan. Sen sijaan kovettunut iho repeää mukaan helpommin. Koska toiminnallinen liikunta on kuitenkin verrattain uusi ilmiö ongelmineen, ajattelin kysäistä oppia käsienhoidosta niiltä, kenelle se on ollut jo vuosikaudet arkipäivää - niiltä epäinhimillisiin asentoihin seinälle ja kallioille liimautuvilta ihmishämähäkeiltä, eli kiipeilijöiltä. Vastaus oli yksioikoinen: 

"12 vuoden kiipeilykokemuksella:

1. Nahkat hiotaan ohueksi ja pidetään elastisina rasvoilla.
2. Annetaan nahkoille niin vitusti länkeä. Ne kyllä tottuu siihen... Ota kiipeilijä, joka on oikeasti kiivennyt vaikka
viis vuotta. Niitä nahkoja ei paskaksi saa aivan vähällä :)
3. Toistetaan 1. ja 2."

Simppeli juttu siis. Bokseilla näkee jengin leikkelevän kämmeniään puukoilla, kynsisaksilla (tai mitä nyt sattuu käsillä olemaan), sekä hiovan rippeet hiomapaperin palasilla. Toimivia keinoja kumpikin, mutta ristipääruuvikin aukeaa yleensä helpommin ristipääruuvarilla. Tsekkasin blogeja ja maailmalla ihmisten löytämiä ratkaisuja ja vakuutuin "känsähöylän" toimivuudesta tässä tarkoituksessa. Normaalin itsesuojeluvaiston omaavalle terävä "partahöylä" ei ensi alkuun tunnu kovinkaan mukavalta ratkaisulta alkaa hiulaamaan kämmennahkoja, jonka alla virtaa veri:) Tähän ei kuitenkaan voi sanoa muuta kuin: kokeile, suorastaan addiktoivaa touhua!:) Alla videonpätkä oikeaoppisesta suorituksesta:


Tämän karkeakäsittelyn jälkeen onkin helppo viimeistellä kämmenet hiomalla ne esimerkiksi hiomatyynyllä. Lopuksi päälle rasva. Käsien rasvausta kannattaisi suorittaa muutoinkin ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä (kohta 1. "pidetään nahka elastisena"). 

Tätä taustaa vasten TGear on kasannut Teille valmiin käsienhoitosetin, joka sisältää höylän, synteettisen hiomablokin, sekä Etelä-Afrikassa valmistetun, mehiläisvahapohjaisen "Healing Hands"-salvan. Salva on tarkoitettu alun perin kiipeilijöiden käsivammojen välttämiseen ja hoitoon ja se on täysin luonnollisista ainesosista valmistettu. Koostumus on myöskin antiseptinen ja tulehdusta lievittävä. Epäilin itsekin ensi alkuun, että voiko tätä muka levittää suoraan haavaiseen käteen, johon kiipeilijä vastasi naureskellen - 12 vuoden kiipeilykokemuksella vastaus oli siis, että "kyllä". Ja kyllä, se toimii! Päivittäin käytettynä toimii myös erittäin tehokkaasti pehmentäen nahkoja.

2. Hanskat

Joskus kuitenkin käy myös niin, että kädet repeää kesken wodin, tai kilpailujen ja pitäisi kyetä kuitenkin vielä jatkamaan saman tien. Toisaalta taas vaikkapa sata leuanvetoa tai T2B: tä sisältävästä wodista harvoin selviää ilman repeämiä ja hiertymiä, vaikka olisikin nahkat kunnossa. Tällöin on mielestäni erittäin perusteltua käyttää hanskoja. 

Hanskojen, kuten monen muunkin varusteen käytöstä toiminnallisessa urheilussa syntyy helposti keskutelua. Toiset suhtautuvat hommiin kovinkin puritaanisesti ja kaikki ylimääräiset ovat lähtökohtaisesti turhia. Hanskoissa ei kuitenkaan ole kyse mistään "apujousesta", joka ohjaisi liikettä väärille liikeradoille, tai loisi vääränlaista turvallisuudentunnetta tukilihasten käytön ja kehittymisen sijaan. Jos vaakakupissa painaa taistelukyvyn säilyttäminen treenin jälkeenkin, on hankala löytää vasta-argumentteja miksei käyttäisi hanskoja juuri esimerkiksi pitkissä leuanvetosarjoissa, T2B: ssä, kahvakuulissa yms. Toisille myös köysikiipeily tuntuu olevan se laji, missä kaivetaan rukkaset laukusta.

TGear on tutkinut testannut useiden erilaisten hanskojen ominaisuuksia toiminnallisen liikunnan käytössä. Itsellä ensimmäiset hanskat olivat Schutt: n DNA Red -vastaanottajan hanskat, joiden istuvuus on erittäin hyvä. Valitettavasti näiden hanskojen käsigrippi ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa leuanvetokäytössä.

Lähtiessäni etsimään hanskoja tuotevalikoimiin vaatimuksena oli neljä pääohjenuoraa: 1. hyvä pito karhentamattomassakin tangossa, 2. hyvä istuvuus, 3. kestävät materiaalit, 4. järkevä hinta (hintaluokka n. 30€). Kävin läpi useita visuaalisesti lupaavan näköisiä työhanskoja (Mechanix, Setwear Stealth Pro, Caiman 2951), joista kahdessa ensimmäisessä kämmenen pito ei yksinkertaisesti riittänyt. Mechanix: n kämmenosa on synteettistä nahkaa ja Setwear: n aitoa nahkaa. Synteettisen nahkan pito-ominaisuudet rekissä eivät riittäneet alkuunkaan ja aidossakin nahkassa grippi katosi melko nopeasti. Caiman: n hanskoissa on kämmenpuolella grippiä parantavat silikonitiplat ja hanskat vaikuttivat muutoinkin erittäin laadukkailta. Valitettavasti hanskaan oli kuitenkin ympätty turhaa toppausta sekä kämmen-, että selkäpuolelle, tehden tästä kovin kömpelön ja kuuman oloisen.

Päätin palata siis takaisin "basics: n" ja aloin metsästää järkihintaisia "jefu", eli amerikkalaisen jalkapallon vastaanottajan hanskoja. Muutaman merkin (EFSBattle) kokeilun, ja havaittujen puutteiden (istuvuus, kestävyys) jälkeen törmäsin saksalaiseen varustemyyjään, joka tuotti omalla lisenssillään FullForce-merkkisiä hanskoja, joissa hinta-laatusuhde tuntui kohtaavan. Muutaman viikon testikäytön perusteella hanskat toimivat erinomaisesti toiminnallisen liikunnan haastavimmissakin kieputuksissa:)